RIMAKAJAKKIEN RAKENTAJAT

Kavat, 'Kitka' :: Martti Paaso-Rantala 13.10.2006, Lahti

Kitka koki neitsytmelontansa 13.10.2006. Kajakin kansi on pääasiassa lämpökäsiteltyä haapaa, muuten materiaalina on kuusi. Massaa Masan kajakille kertyi himpun alle 18 kg.

Kavat, 'Maya'

Yläpuolella olevat kuvat on otettu Mayan toiselta melontakerralta. Ensikokemusten perusteella Kavat vaikuttaa varsin vakaalta kajakilta. Pohjan muoto on voimakkaasti U-muotoinen, joten se ei ole kovinkaan kiikkerä, mutta riittävästi kallistettaessa kaatuu yllättäen. Kajakin saa ripeästi mukavaan matkanopeuteen ja suunnan pitäminen on helppoa - osittain säätöevän ansiosta. Evän sijaintipaikka vaikuttaa oikealta. Käännökset sujuvat helposti. Loivat kaarrokset on helppo tehdä evä alhaalla kajakkia kallistamalla, ja evä ylösnostettuna kajakin saa käännettyä ympäri nopeasti.

Sivutuulessa melomista ei ole päästy vielä kokeilemaan, mutta uskoisin, että kannen muoto ei ole kovin herkkä tarttumaan tuuleen. Kajakkiin nouseminen ja siitä poistuminen sujuvat vaivatta suurehkon istuma-aukon (80x40 cm) ansiosta. Polville jää silti riittävästi tukipintaa. Kavatin leveys tuntuu melottaessa mukavalta. Aukko- ja umpinainen kuljetuspeite onnistuivat hyvin, joskin tuli todettua, että aukkopeitteen vartalo-osa voisi olla väljempikin.

Toteutetut lastiluukut pitävät hyvin veden lastitilojen ulkopuolella. Kaikkia kiristyskuminyörejä ei tarvitse edes käyttää kansien puristamiseksi riittävällä voimalla tiivistettä vasten. Kansikuminyörien kiinnikkeinä käytettävien nailonremmien tiivistys ei ole täysin vedenpitävä. Tiivistän ne paremmin tai liimaan ne kiinteästi kannen sisäpuolelta kiinni.

Mela sopii hyvin käteen. Hieman ovaalin muotoinen varsi auttaa lavan oikean asennon tuntemiseksi. Hauska piirre on melan rahina vetoa tehtäessä. Tuntuu kuin raapaisisi hiekkaa kuivalla maalla. Luulen, että tämä johtuu melan lapojen kärkien terävistä kulmista niiden ottaessa vastaan veden vastuksen.

Kantaminen ja nostelu yksin auton katolle tai säilytykseen on keveyden ansiosta helppoa. Tarkka punnitseminen on vielä tekemättä... Vielä on onneksi melontasäitä tälle syksylle jäljellä!!! Tyytyväisenä kajakinomistajana suosittelen itserakennettua rimakajakkia jokaiselle, joka pitää melonnasta ja on valmis uhraamaan hetken kajakinrakenteluun.

Tässä osiossa on tarkoitus esitellä eri tekijöiden rimakajakkeja. Kääpien kajakit esitellään kuvineen niiden valmistuttua, mutta kaikki halukkaat voivat lähettää kuvan ja lyhyehkön esittelyn rakentamastaan kajakista.

Esittelyt voi lähettää osoitteeseen



5. 5.3.2006 - Rovaniemi

Olli Sälevä Rovaniemeltä:

Rimakajakkiprojektimme täällä Rovaniemellä alkoi kesällä 1995. Silloisessa Rovaniemen taide- ja käsityöoppilaitoksessa kaksi nuorta naisopiskelijaa rakensi kumpikin itselleen rimainkkarin. Kaverini oli koulussa opettajana ja pääsin katsomaan keskentekoisia paateja. Kokemus oli aikalailla mieltä järkyttävä, niin upeilta kanootit näyttivät. Päätin heti, että rakennan itselleni tällä tekniikalla kajakin. Inkkarityömaalla selvisi työtavat, miten tällainen touhu tapahtuu. En ollut tietoinen, että valmiita piirustuksia olisi saatavilla, joten rupesin suunnittelemaan perinteisen merikajakin tyyppistä alusta.

Piirtelin muutamia hahmotelmia ja tulin siihen tulokseen, että on parempi rakentaa pienoismalli. Heinäkuussa -95 rakensin mallin mittakaavassa 1:10. En ollut tyytyväinen tulokseen, joten lokakuussa -95 rakensin korjaillun version samassa mittakaavassa. Siitä tulikin jo paremman näköinen, mutta en vieläkään ollut ihan tyytyväinen, joten vuodenvaihteessa -95 -96 rakensin vielä kolmannen mallin, nyt mittakaavassa 1:5, pituus 108 cm. Nyt olin aika tyytyväinen ja rupesin piirtämään muotokaaria 1:1. Olin tietenkin kertoillut puuhistani muutamille kavereille ja yksi heistä innostui hommasta ja päätti rakentaa itselleen inkkarikanootin. Inkkaria ruvettiin rakentamaan tammikuussa -96 ja omaa kajakkia rupesin tekemään helmikuussa. Inkkari valmistui huhtikuussa ja kajakkini sain valmiiksi toukokuun lopulla. Meloin kesän aikana muutamia retkiä, mutta en ollut tyytyväinen kajakin melontaominaisuuksiin, varsinkaan tuulisella kelillä.

Toinenkin kaverini innostui tähän touhuun ja hänkin suunnitteli itselleen kajakin, joka rakennettiin talvella ja keväällä -97. Kesällä -97 retkeilin oman kajakkini kanssa ja tulin siihen tulokseen, että taidanpa rakentaa tästäkin parannellun version. Parantelin kajakin muotoja kuten parhaaksi näin ja talven -98 aikana toinen paatti valmistui. Tähän kajakkiin olen ollut hyvin tyytyväinen ja olen sillä melonut varsin paljon, pitempiä reissuja pääasiassa Inarijärvellä. Rakennushommat eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän, vaan kajakin rakentanut kaverini suunnitteli ja rakensi seuraavana talvena itselleen vielä kajakkikaksikon. Kevättalvella 2005 projektini jatkui sen verran, että rakentelin kajakkiini lastiluukut. Oman kakkoskajakkini rakensin haaparimoista, muut tehtiin mäntyrimoista. Kasteessa kajakkini sai nimen Anar (Inari).

4. 10.10.2005 - Guillemot - Oulu



Oululainen Johannes Ruotanen kertoo kajakistaan:

"Projektini lähti hitaasti käyntiin kirjastossa, jossa tenttiin lukemisen ohessa tuli luettua kaikkea muutakin kirjallisuutta. Suurin kiinnostus tais olla purjeveneet ja niiden rakentaminen, mutta siinä veneaiheisia kirjoja plaratessa sattui käteen amerikkalainen merikajakkiopus, jonka kansi vei oitis mukanaan. Lainasin kirjan ja siihen tutustuessa päätin alkaa rakentelemaan kajakkia, vaikka minulla ei ollut aikaisempia kokemuksia melonnasta. Piirsin piirustukset kirjassa olevien mittojen mukaan ja jäin odottelemaan seuraavaa innostusta.

Sitten reilut puoli vuotta myöhemmin, tais olla juhannusviikko kesällä -04, kun aloin tekemään jigiä ja siitä sitten pikkuhiljaa rimoitusta opettelemaan. Rakentelin jakkia iltaisin ja viikonloppuisin vaihtelevalla mielenkiinnolla ja vesille päästiin eka kertaa lokakuussa. Ilmat täällä pohjoisessa olivat siihen aikaan jo niin kylmät, että kokeilut jäivät todella pikaisiksi. Olin paattiin kuitenkin sen verran tyytyväinen, että uskalsin alkaa rakentamaan toista versiota seuraavana keväänä. Molemmat jakit sain valmiina vesille juhannuksen aikoihin kesällä -05. Nyt loppukesän melontakokemuksella olen ollut projektiin todella tyytyväinen.

Ensimmäisen materiaalina on pääasiassa mänty. Kanteen käytin kokeeksi pihlajaa ja koristeraidan liimailin pyökistä ja mahongista. Painoa melontakuntoiselle jakille kertyi 19,5kg. Toisen version materiaalina on tervaleppä sekä lämpökäsitelty haapa. Painoa kertyi 18kg."


3. 30.9.2005 - Guillemot - Härmä



Härmäläinen Hannu Rinta-Marttila lähetti kuvia ja selostuksen Guillemotistaan:

"Nonniin, projekti on päättynyt ja olipa mielenkiintoista huomata, että siellä oli ensimelonnat samana päivänä.

Minä aloitin hommat noin vuosi sitten. Ensin tilasin Nick Shaden suunnitteleman Guillemot-kajakin piirustukset ja rakentamiseen liittyvän kirjan (piirustukset 70 ja kirja 20 dollaria). Parin viikon sisällä ne sitten saapuivat.

Talven aikana tilasin tarvikkeita ja valmistin muotin. Varsinaisen rimoituksen aloitin huhtikuun puolessa välissä. Kajakissa käytin pääasiassa tavallista kuusirimaa ja kuvioinnissa lämpökäsiteltyä kuusta ja mahonkia. Nyt on jo paljon viisaampi ja olisikin mukava tehdä se vielä parempi versio.

Ensimmäiset melonnat suoritin Härmässä Lapuanjoella 30.9.05. Tarkkaa hintaa ei ole, mutta luulisin kustannukset olevan 340-380 euron paikkeilla."

2. 25.4.2005 - SeaUlater - Turku

Turkulainen kajakinrakentaja kertoo kajakistaan:

"2001 kesäkuulla aloitin jigintekoa Sea-kayaker lehdestä kopioimasta Vivianen kaaripiirroksesta suurennellen. Siinähän sitä aikaa paloikin, mutta tositoimiin pääsin loppukesällä. Kuusilaudelautaa silpuiksi ja rimapari tai kaksi per ilta etenin. Koska halusin maalatun kajakin ei puutyö ollut kovin vaativaa. Puuduttavaa sensijaan oli pinnan suoraksi saaminen. 160 gramman kangas osin tuplana, epoksia läträsin liikaakin. Painoksi tuli melontakunnossa n. 27 kg. Huomatkaa integroitu peräsin, vuosi aiemmin kuin Kajaksportilla!

Hieman arvelutti kun sahasin takakulmaa pois, mutta toimii - en vaihtaisi. Siinä on kevyt sarana ja tukirunko. Kiinnitys ja keskitys perustuu Sikafleksiin. Luukut ovat esikuvan mukaiset, tiiviste hylky-Opelin takaluukusta. Istuin mittojen mukaan; makuualustasta sopiva pala takapuolen malliseen pahvilaatikoista kyhättyyn jigiin kiinni ja pari kangasta laminoituna alapuolelle.

Koeajo vertailutestinä Vivianen kanssa oli positiivinen yllätys. Vauhdissa ei eroa, omani on kyllä alkukiikkerämpi syvemmän veen takia. Toimii merellä kuin unelma, tietenkin."




"SeaUlater": pituus 565cm, leveys 55cm, 6mm kuusirima, 160gr lasikuitu+epoksi 1-2krs, kiinteä peräsin kumia, pohjassa epoksimaali, kansi spraymaali ja lakka.
Rakennettu Turussa 2002, 12kk iltatöinä.

1. 18.4.2005 - Kavat - Vaasa